RAKAS MIKA

Mika Waltarin syntymän 100-vuotisjuhlavuosi on osaltaan osoittanut, kuinka rakastettu kirjailija Waltari on suomalaisille. Liekö kenenkään muun kirjailijan juhlavuotta vietetty yhtä runsain tilaisuuksin ympäri Suomea – ja ulkomaillakin. Mikä parasta, tapahtumissa on otettu huomioon Waltarin tuotannon laaja-alaisuus ja monimuotoisuus.

Mekin halusimme omassa kirjastossamme olla juhlinnassa mukana, ja pyysimme jo alkuvuodesta asiakkaita kirjoittamaan omista Waltari-lukukokemuksistaan lyhyitä tekstejä, jotka löytyvät kirjaston kotisivulta http://www.seinajoki.fi/kirjasto/waltari_esipuhe.html

Varsinaista Waltarin juhlapäivää vietimme viime sunnuntaina teemalla Mika Waltarin monet kasvot. Otsikon mukaisesti halusimme poimia erilaisia näkökulmia Waltariin ja hänen tuotantoonsa.
Näyttelijä Eija-Irmeli Lahti esitti valitsemiaan Waltarin runoja uskonnollisesta ja nuoruuden vapaamittaisesta runoudesta riemastuttaviin Kieku ja Kaiku -riimittelyihin. Hän kertoi myös Kieku ja Kaiku -sarjakuvien syntytavoista ja mielenkiintoisesta historiasta. Kuten myöhemmin keskustelussa tuli esiin, Kieku ja Kaiku on Kotiliedessä ilmestyessään ollut monille 30-50-luvun lapsille ensimmäinen kirjallinen kokemus. Ja verrattomia opetuksiakin niistä saa – niin aikuinen kuin lapsi: ”Kissakin jää joskus hiirettä, jos se pitää liian kiirettä” tai ”Parempi kuin tavara, on mieli altis avara.”

Kirjallisuuskriitikko Leena Tuomela halusi omassa esityksessään ottaa esiin Waltarin ilmiönä. Ilmiömäisyys tulee esiin hänen tuotantonsa laajuudessa ja monimuotoisuudessa. Tuomelan mukaan voi leikillisesti sanoa, että ainoa, mitä Waltarin tuotannosta puuttuu, on oopperalibretto, ja senkin hän varmaan olisi kirjoittanut, jos joku olisi keksinyt pyytää. Waltari poikkesi monista muista kirjailijoista siinä, että hän ei ollut tarkka omasta kirjailijakuvastaan. Hän kirjoitti mitä toivottiin: jos kustantaja halusi hänen kirjoittavan mieluummin laajoja historiallisia romaaneja kuin Waltarille itselleen läheisiä pienoisromaaneja, hän kirjoitti niitä.

Waltariin on suhtauduttu vuosikymmenien mittaan hyvin äärimmäisin tuntein: häntä on vihattu ja rakastettu, ihailtu ja väheksytty. Hänen tuotteliaisuuttaan on varsinkin kirjallisissa piireissä irvailtu – ainahan voi tietenkin kateudenpoikanenkin olla mukana. Tuomela kertoi omasta kouluajastaan 40-luvulla, jolloin äidinkielenopettaja oli tuominnut Waltarin täysin moraalittomaksi ajanvietekirjailijaksi, jonka teoksiin varsinkaan nuoren ei pitäisi tarttua pitkillä pihdeilläkään.

Osa Kari Koskisen kokoelmasta on esillä kirjastossa 4.10. asti.

Lopuksi keräilijä Kari Koskinen kertoi Waltarin tuotantoon kohdistuvasta, jo parikymmentä vuotta kestäneestä keräilyharrastuksestaan. Keräily alkoi yksinkertaisesti mielenkiintoisesta lukukokemuksesta, ja nyt teoksia on jo noin 150, neljä hyllymetriä. Kokoelman arvokkain teos on näytelmä Yö yli Euroopan: kolminäytöksinen draama Suomen kesästä 1933 vuodelta 1937. Sitä on monistamalla painettu 100 kappaletta, joista jokainen on Waltarin signeeraama.
Koskisen mielestä Waltari on keräilyn kohteena kaikessa laajuudessaan toisaalta kiitollinen, toisaalta ärsyttävä; kerättävää riittää loppuelämäksi ja koskaan kokoelma ei ole ”valmis”, mutta onko se tarkoituskaan?





Mikä Waltarissa ja hänen tuotannossaan sitten on sellaista, että yhä uudet sukupolvet vuosikymmenien jälkeen tuntevat sen läheiseksi? Minulle sen tekee koskettavaksi läpi tuotannon kuvastuva inhimillisyys, suvaitsevaisuus, yksinäisyys, itseironia, ikuinen kyseleminen ja sen tunnustaminen, että valmiita vastauksia ei ole olemassa.
Entä sinulle?

Hannele Puhtimäki

Kunnes jälleen muutumme…

Ajat muuttuvat, säännöt muuttuvat...

Mikään ei ole pysyvää, eivät edes kuntarajat, kirjaston käytöstä puhumattakaan. Seinäjoen, Nurmon ja Ylistaron kuntaliitospäätösten jälkeen kirjastot olivat uudessa tilanteessa. Nurmossa oli totuttu yhteistyöhön Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kanssa Seitti-yhteistyön merkeissä, Ylistaro taas teki yhteistyötä aivan toisaalle Lakia-kirjastojen myötä.

Myös kirjasto-ohjelmistot olivat näissä kirjastoissa erilaiset – joskin viimeaikaisten yritysostojen jälkeen molemmat ohjelmistot olivat saman toimittajan tuotteita. Mutta erilaisia yhtä kaikki. Ylistaron kirjastossa henkilökunta oli tottunut käyttämään Origoa, Seinäjoella PallasProta. Asiakkaille eri ohjelmistot näyttäytyvät erilaisina mm. kirjastojen internet-palveluissa.
Erot eivät kuitenkaan ole suuria. Suurin piirtein samat toiminnot löytyvät molemmista ohjelmistoista. Asiakas saa molemmissa ohjelmistoissa verkon kautta mm. uusittua lainojaan, tehtyä varauksia ja tiedonhakuja. Molemmat ohjelmistot siis palvelevat hyvin sekä asiakasta että henkilöstöä.

Näitä asioita pohdittaessa päädyttiin kuntaliitosvalmisteluissa kirjaston osalta siihen, että tässä tilanteessa järkevintä on konvertoida pienimmät tietokannat, eli Ylistaron Origo-ohjelmisto vaihdetaan PallasProhon ja Ylistaron aineistoa koskevat tiedot muutetaan ja siirretään Seittiin. Sitä myötä Ylistaron kirjaston asiakkaat saavat uudet Seitti-kortit.

Kuntaliitos tuo paitsi runsaasti ylimääräistä työtä henkilökunnalle tässä murrosvaiheessa, myös uusia mahdollisuuksia. Näihin mahdollisuuksiin kirjastotoimi on päättänyt tarttua ja siksi on laadittu uudet käyttösäännöt uuden kaupungin kirjastotoimea varten. Entisestä, osittain sekavaksi koetusta sääntöviidakosta on pyritty pois, kohti selkeämpää, tasapuolisempaa ja asiakasystävällisempää käytäntöä. Mielestämme kirjaston peruspalvelun hyödyntäminen täytyy olla asiakkaalle maksutonta – siksi kaukopalvelusta ei mahdollisen lähettävän kirjaston kaukolainamaksua lukuun ottamatta peritä asiakkaalta maksua ja varausten noutoilmoitukset riippumatta lähetystavasta ovat maksuttomia. Myöhästymisestä sakotetaan edelleen, mutta maksuja on vain yksi, ei erilaisia eri aineistolajeilla. Myös laina-aikoja on yhtenäistetty. Erityisessä suojeluksessamme on lasten ja nuorten kirjastonkäyttö. Lasten ja nuorten aineistoista, paitsi dvd-levyistä, ei koko uuden kaupungin alueella kerry sakkomaksua lainkaan.

Toivomme ja uskomme, että asiakas hyötyy uusista käyttösäännöistämme. Palautetta niistä ja muistakin asioista voi antaa vaikkapa kirjaston internet-sivujen palautelomakkeen kautta. Kärsivällisyyttä toki toivomme asiakkailta näin aluksi. Käyttösäännöt ovat henkilöstöllekin uusi asia ja kestää aikansa, ennen kuin ne juurtuvat mieliin.

Välillä tuntuu, että maailma muuttuu sellaista vauhtia, jotta tuskin henkeä ehtii vetämään välillä. Tänään uudet asiat ovat huomenna vanhoja ja nurkan takana on varmasti odottamassa uusia yllätyksiä. Toivon kuitenkin, että uudet käyttösääntömme edes hetken vastaavat ajan haasteisiin - ja kun eivät enää vastaa, niitä päivitetään.

Kirjaston palveluja ja toimintoja kehitetään koko ajan muillakin rintamilla – lähivuosina odotettavissa on uusia ohjelmistoja, erilaisia verkkopalveluja ja täällä Seinäjoella myös uusi kirjastotalo. Tämä blogikin on jotain uutta. Täällä Seinäjoen kirjastolaiset kertovat musiikki-, luku- ja elokuvaelämyksistään, kirjaston kulissien takaisesta arjesta ja muusta ajankohtaisesta kirjastoasiasta. Toivomme että blogin lukeminen antaisi asiakkaillemme iloa, ideoita, tietoa ja tarinoita. Kommentit ovat erittäin tervetulleita.


Mervi Heikkilä
ma. kirjastotoimenjohtaja

Lainausohjeita viime vuosisadan alusta