Kirjastoni

Kirjastoni

Pölyisten kilometrien tuoksu,
takaseinällä kuvakirjojen lempeät kannet,
villisian porsaalla on selässä viirut.
Myöhemmin opin, missä kaariutriot, jacklondonit, kolmetetsivät.

Aina tuttu, rauhallinen ääni
korkean lainauskoneen takana.

Englanninluokan perällä koivuvanerista pyhäkkö.
Oven takana Mustan tornin portilla, Carbonelin kuningaskunta,
yön maisemia, sadun polkuja,
pelon jokia, turvapaikkoja.

Maailman kasvaessa kasvoivat kirjastot,
hyllyrivien juoksu, vieraiden kielten sorina,
automaattien piippaus, bittien loppumaton avaruus,
kirjailijavieraiden säteily, sanomalehtien rapina.

Mutta ihme,
ihme on edelleen täällä.
Ovet toisiin maailmoihin,
kauheat, ihanat päähenkilöt,
hengästyttävät seikkailut,
sanat jotka kiihkeinä soivat yössä.

Ja miten kummallista,
jokin virhe ehkä,
hyllyssä kirjoja,
joiden kannessa minun nimeni.

Mervi Heikkilä

Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.

Kirjaston elokuvaillat

Seinäjoen Apila-kirjastossa päätettiin viime syksynä kokeilla asiakkaille suunnattuja elokuvailtoja. Ideaa testattiin aluksi Apilan 1-vuotissynttäriviikolla elokuussa näyttämällä Roberto Rossellinin klassikko Rooma – avoin kaupunki vuodelta 1945. Innostunut vastaanotto rohkaisi meitä jatkamaan elokuvailtoja lokakuussa, kun illatkin sopivasti pimenivät. Elokuvat valittiin kirjaston dvd-kokoelmista ja näytettiin videotykin kautta Apilan Jaaksi-salissa. Läheskään kaikissa kirjaston dvd-julkaisuissa ei ole esitysoikeutta, joten ihan mitä tahansa elokuvaa emme valitettavasti voi näyttää. Mielestäni esitetyt elokuvat kuitenkin edustivat mainiosti eri tyylilajeja, maita ja aikakausia.

Lokakuussa varsinaiset illat alkoivat Aki Kaurismäen modernilla klassikolla Kauas pilvet karkaavat (1996). Ennakko-odotusten mukaisesti Kaurismäen nimi veti varsin mukavasti yleisöä. Vielä suuremman suosion sai kuitenkin marraskuun valinta Roman Polanskin Carnage (2011) -  vaikka tässä vaiheessa ei vielä tiedetty, että Seinäjoen kaupunginteatterissakin esitetään oma versio Yasmina Rezan näytelmästä, mikä olisi saattanut saada aikaiseksi vielä suuremman yleisöryntäyksen. Kyseessä on ilkeä kuvaus siitä, kuinka ihmiset voivat melko pienestä asiasta saada aikaan elämää suuremman ongelman, ja käytöstavat unohtuvat täysin. Joulukuussa ihmiset taisivat olla jo valmistautumassa juhlan viettoon, sillä aikuisten romanttinen komedia Kerran vielä, Harvey (2008) ei saanut kerättyä Jaaksi-saliin aivan samanlaista väkimäärää pääosia näytelleistä Dustin Hoffmanista ja Emma Thompsonista huolimatta.

Tammikuussa palattiin kuitenkin taas mukaviin lukuihin, kun varsinainen elokuvahistorian merkkiteos F.W. Murnaun Auringonnousu vuodelta 1927 esitettiin. Mykkäelokuvan kauniille klassikolle osattiin Seinäjoella antaa sen ansaitsema arvo. Helmikuun amerikkalainen nykydraama Rabbit Hole (2010) taisi hiukan kärsiä lähes samanaikaisesta tv-esityksestä. Maaliskuussa vuorossa oli kovaotteinen rikoselokuva, Brad Pittin tähdittämä Killing Them Softly (2012), elokuvailtojen tuorein tapaus. Illat päätettiin huhtikuussa esitettyyn Pier Paolo Pasolinin raamatulliseen klassikkoon Matteuksen evankeliumi (1964). Oliko syynä lähestyvä pääsiäinen vai mikä, mutta elokuva keräsi ennätysyleisön ja kiitosta saatiin sen valinnasta. Hieno päätös kirjaston elokuvailloille!

Päivien pidentyessä jäätiin siis jo kesätauolle, mutta tarkoitus on jatkaa taas syksyllä laatuelokuvien parissa. Esitettävistä elokuvista ei vielä ole tietoa, mutta linja pyritään pitämään edelleen mahdollisimman monipuolisena. Nyt elokuvat painottuivat amerikkalaiseen ja eurooppalaiseen tuotantoon, ehkäpä ensi esityskaudella saadaan mukaan esimerkiksi aasialaista, afrikkalaista tai eteläamerikkalaista elokuvaa. Sitä odotellessa: elokuvantäyteistä loppukevättä ja kesää kaikille elokuvafaneille!

Yllämainitut elokuvat ovat lainattavissa kirjaston kokoelmista.

Jarkko Parkkinen

Toukokuun kirjavinkki

John Irving: Kaikki isäni hotellit.
Tammi, 1981.

Jos perheeseen kuuluu isä, jonka pakkomielteenä on perustaa hotelleja, lapset, joista yksi on homo, yksi rakastunut ärhäkkään, suorasanaiseen sisareensa, yksi lakannut kasvamasta ja yksi lähes kuuro, haiseva  Suru-koira, joka ei jätä perhettä kuolemansa jälkeenkään, moottoripyörällä ajava karhu sekä äiti, joka yrittää pitää tämän kaiken koossa, on selvää, että kovin arkisentasaista perhe-elämää on turha odottaa. Tapahtumien moninaisuutta lisäävät vielä laajenevaan perhepiiriin liittyvät henkilöt: inhimillistyvä Susie-karhu, Junior Jones, jonka mielestä kaikki siskot ovat kunnon tyttöjä, Freud, joka lähtee etsimään älykästä karhua - ja löytääkin sen -, sekä isoisä Iowa Bob, valmentaja, joka on päättänyt pysyä kunnossa ikuisesti – ja pysyykin, jos ei ikuisesti, niin ainakin loppuun asti.

Perheen matka kulkee hotellista ja maanosasta toiseen unelmien perässä, suru ja kuolema alati kannoilla. Irving kuljettaa tarinaa taiturimaisesti absurdiuden ja realistisuuden sekä mustanpuhuvan tragiikan ja ilakoivan komiikan välillä säilyttäen koko ajan mukana suurenmoisen lämmön ja hellyyden. Irvingin mukaan keino jollain tavoin selvitä mielettömässä maailmassa on huolenpito perheenjäsenistä ja läheisistä, vaikka aina sekään ei riitä. Toinen keino selvitä on uneksia uneksimasta päästyä, mutta myös hyväksyä se, että unelmat pakenevat, muuttavat koko ajan muotoaan ja toteutuessaankin ovat erilaisia kuin osasimme uneksia.

Kuvaamansa maailman eriskummallisuudella ja groteskiudella Irving tuo esiin todellisen maailman mielipuolisuuden, jolle mikään fiktio ei vedä vertoja.

Hannele Puhtimäki